JÁTÉKOK     |      IMPROVISAATIOT     |      PIANOJUMPPAA      |      RAPORTTI  

Sisällys     |     Tausta    |     Kirjat     |     Notaatio   |     Soittotavat     |     Videot     |     Valokuvat     |     Näkökulmia

 

Notaatiosta ja tekstuureista


Tällä sivuston osalla paneudun Játékokin notaation erityslaatuisuuteen, pyrin vastaamaan kysymykseen, mihin hän mahdollisesti on pyrkinyt omanlaisilla merkintätavoillaan.


Jo ennen Játékokia Kurtágin notaatio alkoi muuttua vapaampaan suuntaan. Hän ryhtyi käyttämään erikoismerkintöjä, jotka oli lainattu kansanmusiikin tutkimuksen notaatiosta. Tämä kehityssuunnan takana oli halu löytää ilmaisu ihmisen luontaiselle, orgaaniselle rytmille. Notaatio muuttui vapaammaksi nimenomaan rytmiikan suhteen, ja rytminkäsittelyyn alkoi ilmestyä improvisatorisia elementtejä. Tosin Kurtág on aina käyttänyt rinnalla myös perinteistä, tarkkaa rytminotaatiota.


Moderneja soittotapoja varten Kurtág kehitti notaatiotaan edelleen, graafisempaan suuntaan. Tarkkojen aika-arvojen ja äänten sijasta hän alkoi käyttää summittaista notaatiota. Summittaisessa notaatiossa Kurtág pyrkii visualisoimaan soittamisen tapaa. Visuaalisemman notaation tarkoitus on ohjata soittajaa aistimaan soittamisen tapa ja rohkaista spontaaniin kokemiseen ja kokeilemiseen. Esimerkiksi erilaisia klustereita varten Kurtágilla on  lähes kymmenen erilaista merkintää, jotka kuvaavat, millä osalla kättä soitetaan. Lisäksi ne määrittelevät, soitetaanko klusteri mustilta, valkoisilta vai kromaattisesti ja onko sen paikka koskettimistolla tarkasti vai summittaisesti määritelty.


Ei-perinteisiä soittotapoja kuvaavien merkintöjen ohella Kurtág on toisaalta myös yksinkertaistanut perinteistä notaatiota. Kestoja  määritellessään hän käyttää usein nuotteja ilman varsia ja määrittää näin äänet vain pitkiksi tai lyhyiksi (katso esimerkki 1 kappaleesta Virág az ember...).




Esimerkki 1. Ylhäällä summittaisesti ja alhaalla tarkasti notatoitu versio kappaleesta Virág az ember... (Ihminen on kukka...). Pallukat tarkoittavat kämmenillä soitettavia klustereita. Valkoiset pallukat ovat kestoiltaan pitkiä ja mustat lyhyitä. Kurtág käyttää tahtiviivoja (katkoviivoin), ei jaksottaakseen samanmittaisia kokonaisuuksia vaan strukturoidakseen. Kohotahdit johtavat aina kohti painokasta iskua. Niiden fraseerauksellinen merkitys korostuu, kun notaatiosta puuttuvat normaalit tahtiviivat. © Editio Musica Budapest. Julkaistu kustantajan luvalla.


Esimerkissä 1 näyttäytyy Játékokin ensimmäisessä kirjassa ilmenevä pedagoginen idea.  Kurtág on sivunumeroiden sijasta numeroinut aukeamat. Aukeama sisältää samankaltaisen musiikillisen idean kaksi versiota.  A-sivu sisältää summittaisesti notatoidun ja B-sivu tarkasti notatoidun version. Toisinaan versiot ovat hyvinkin samankaltaisia ja toisinaan täysin erilaisia, tuskin tunnistettavia. Tämä idea jatkuu väljästi läpi ensimmäisen kirjan. Esimerkissä 1 kappaleesta Virág az ember... ( Ihminen on kukka…) A-versio on klusteriversio, jossa isot nuotin näköiset pallukat kuvaavat aina yhtä kämmenklusteria. B-versio on siis tarkasti notatoitu. Molemmissa esimerkeissä valkoiset ”nuotit” ovat pitkiä ja mustat lyhyitä.  Summittaisuus on läsnä myös klusterien notaatiossa. Tarkoitus ei ole laskea tarkasti, mille korkeudelle viivastolla klusteri asettuu, vaan etäisyydet hahmotetaan suurpiirteisesti.


Summittaisessa notaatiossa on soittamista koskeva laadullinen informaatio merkitty hyvinkin tarkasti: äänen voimakkuus ja artikulaatiotapa, onko klusteri tai glissando mustilta, valkoisilta vai kromaattinen. Paikka koskettimistolla taas on useasti merkitty summittaisesti. Näin soittajalle jää vapaus etsiä itselleen luonnollinen tapa soittaa. Suunnat klaviatuurilla nousevat tärkeämmiksi kuin eksaktit paikat. Tämä vapauttaa soittajaa, kun ei tarvitse osua tarkasti yhdelle nuotille. Suurpiirteinen merkintätapa on joustava erityisesti silloin, kun soittaja on lapsi ja etäisyydet klaviatuurilla pitkiä. Esimerkiksi viisivuotias soittaja ei yletä helposti aivan klaviatuurin ääripäihin. Soitettava kappale ”mukautuu” soittajan kokoon ja kykyihin.


Kurtágille myös artikulaatio on ensisijaisen tärkeää. Se ilmenee sekä hänen teoksissaan että siinä, miten hän opettaa musiikkia. Artikulaatiosta kasvaa muodontaa pienimmällä mahdollisella tasolla. Pienet muodon tasot laajenevat edelleen isoksi kokonaismuodoksi. Puhuessaan jousikvartetostaan Officium Breve hän sanoi, että kokonaismuoto on pienempien yksiköiden summa, jossa minkään yksikön paikkaa ei voi vaihtaa eikä mitään korvata toisella. Näin pienistä fragmentaarisista osista kasvaa kokonaismuoto.  Samalla tavalla tarkasti artikuloidut kaarrokset löytävät loogiset yhteydet toisiinsa musiikkikappaleen kokonaismuodossa.


Artikulaation lisäksi Kurtágin notaatiosta nousevat erityisesti esille nyanssit ja ajankäytölliset seikat. Hän käyttää paljon äärimmäisiä nyansseja. Vanhemmiten hän on säveltänyt paljon hitaita ja hyvin hiljaisia teoksia. Hän kirjoittaa esitysmerkintöjä kuin pppp ja ”tuskin koskettimia koskettaen”.


Erityismerkintöjen ja artikulaatiomerkkien käyttö on runsasta. Esitysohjeita koskeva sanasto on hienovireinen ja erittäin laaja. Hän käyttää italiankielisten sanojen lisäksi ranskaa, saksaa, unkaria ja venäjää. Sanat johtavat usein jonnekin, joko teokseen tai säveltäjään. Hänellä on niille omat tarkat merkitykset. Sanoista johtaa maanalainen rihmasto laajalle alueelle länsimaisen musiikin historiaan. Sanojen takana on merkityksellinen musiikki, taustavaikuttajana. Kaikki nuottiesimerkit: © Editio Musica Budapest. Julkaistu kustantajan luvalla.



jatekok_erityismerkinnat_1.html
 
 

Játékok: Notaatio – Johdanto