JÁTÉKOK     |      IMPROVISAATIOT     |      PIANOJUMPPAA      |      RAPORTTI  

Sisällys     |     Tausta    |     Kirjat     |     Notaatio   |     Soittotavat     |     Videot     |     Valokuvat     |     Näkökulmia

 

Näkökulmia: Kurtág opettajana

Kuulemisesta ja kuuntelemisesta


Kurtág puhuu opettaessaan paljon kuulemisesta ja kuuntelemisesta. Hän painottaa musiikin resonoinnin tärkeyttä, sen tuntemista koko kehossa ja ympäröivässä tilassa. Tämä on mahdollista kokea hiljentymällä kuuntelemaan musiikin lisäksi myös itseään kokonaisuutena. Kurtág painottaakin tietoista läsnäoloa soittotapahtumassa. Ilmaisua ei saa pakottaa vaan sen täytyy antaa tapahtua luonnollisesti. Tämä vaatii soittajalta tietoista läsnä olemista ja sisäistä virittyneisyyden tilaa. Hän viittaa opettaessaan useasti englanninkieliseen termiin ”to undo”. Ajatus viittaa itämaiseen Zen-filosofiaan, jonka mukaan mitään ei ”tehdä”, vaan asiat ”tapahtuvat”. Musiikkia ei esitetä, se tapahtuu. Soittaja antautuu vastaanottamaan tapahtumassa, joka usein mielletään päinvastaiseksi. Vastaanottaessaan soittajan minä katoaa ja tapahtumasta poistuu läsnä olemista häiritsevä minätietoisuus. Tässä vaiheessa alamme kuulla aidosti ja voimme seurata musiikin virtaa ja reagoida musiikillisiin tapahtumiin nyt -hetkessä.


Kurtág on opettaessaan äärimmäisyyteen saakka tarkka ja vaativa. Hän ottaa yksityiskohtia tarkastelun kohteeksi yhä uudelleen, eikä tyydy puolittaiseen ilmaisuun ja ymmärtämiseen. Toisaalta hänellä riittää kärsivällisyyttä, jos hän kokee oppilaalla olevan kompetenssia, aitoa kiinnostusta ja oppimisen halua. Hän valaisee kappaleiden karaktäärejä, tekstuureja ja muotoa: esittelee kadensseja, harmonioita, polyfoniaa ja rakennetta: kaikkea mitä musiikki pitää sisällään. Hän ei hyväksy yhtään hetkeä, jossa soittaja ei ole läsnä tai suhtautuu välinpitämättömästi tärkeisiin musiikillisiin tapahtumiin. Hän toteaa lakonisesti ”sinä et kuule”, ja aloittaa työskentelyn alusta uudelleen. Hän saattaa jatkaa loputtomiin yhden yksityiskohdan parissa. Eikä ole lainkaan tavanomaisuudesta poikkeavaa viettää kokonaista oppituntia parin tahdin parissa. Hänen musiikillinen korvansa on erittäin tarkka. Opetus toistoineen saattaa ajoittain tuntua kidutukselta, jossa soittajan oma ääni katoaa ja ainoa oikea tapa musisoida on Kurtágin.


Kurtágilla on hyvin tarkka käsitys siitä, miten hän ajattelee musiikkinsa tulkittavaksi. Mielestäni Játékokissa ilmenevän musiikillisen ajattelun – eräänlaisen vapauden manifestin – ja säveltäjän omien kappaleidensa esittämiseen liittyvän pedanttisuuden välillä on ristiriita. Toinen puoli totuutta on, että hän luovuttaa vapauden soittajalle heti, kun tämä on hänen mielestään ymmärtänyt soitettavan teoksen (tämä tapahtuu usein vasta pitkän ajan työskentelyn jälkeen). Tästä syystä hänellä on vakiomuusikot, jotka esittävät hänen musiikkiaan. Nämä muusikot opiskelevat aina uudet teokset hänen johdollaan. Kyseessä on pieni ryhmä, kymmenisen muusikkoa, jotka kaikki ovat unkarilaisia. Olen itse yksi niistä onnellisista, ja harvoista muusikoista, joilla on ollut ilo työskennellä hänen kanssaan hyvin pitkään, yli kymmenen vuoden ajan. Hän on antanut minulle myös ”opetusluvan” useisiin teoksiin. Tämä suhteemme on ikään kuin velvoittanut, tosin ilolla, minua tekemään tämän kirjallisen työn. Olen kokenut velvollisuudekseni yrittää avata hänen musiikillista maailmaansa ja erityisesti Játékok-kokoelman ainutlaatuisuutta.



Opiskeltuani musiikkiteoksen Kurtágin johdolla, koen sen painuneen sisimpääni hyvin syvälle. Teosta esittäessä olo on useasti hyvin vapautunut ja tietoisuuteni on hetkessä läsnä. En koe ulkopuolelta tulevaa vaatimusta soittaa määrätyllä tavalla, vaan päinvastoin, erityislaatuisen vapauden tunteen. Tämä ei tarkoita sitä, että suhtautuisin musiikkiin mielivaltaisesti. Vapaus nousee tiedosta, että struktuuri on hyvin ymmärretty ja opiskeltu. Teos on opiskeltu kokonaisvaltaisesti oman itsen läpi, oman kehon, mielen ja sielun kautta. Musiikki on eletty sisäisesti, hetki hetkeltä ja sen voi esittää vapautuneesti, kun voimavarat eivät kulu triviaaliin huolehtimiseen.


Opiskelin Kurtágin johdolla Brahmsin Es-duuri klarinettisonaattia (klarinetisti Tuulia Ylösen kanssa) Salzburgissa kaksi viikkoa, puolitoista tuntia joka päivä. Kaksiviikkoinen oli hyvin intensiivinen ja tunnetilat vaihtuivat epätoivosta ekstaattiseen transsiin. Juuri ennen kurssin päätöskonserttia Kurtág sanoi: ”Nyt sinä olet vapaa, unohda kaikki mitä olemme opiskelleet ja vain soita! Tee mitä haluat!” Kyse on virittäytymisestä ja läsnä olemisen taidosta soittaessa.


  1. Itse asiassa minulla on sellainen tunne, etten välttämättä kuule pelkästään korvillani enkä näe ainoastaan silmilläni. Lukiolaisvuosina sota-aikana, itsestään-tietoiseksi-tulemisen-kautena, luin Luzelerin taidehistoriasta että arkkitehtuuri on oikeastaan tilaelämys. Siis sellaista, mikä ympäröi ihmistä, täsmälleen samalla tavalla kuin musiikki tekee. Tämän ajatuksen palautti mieleeni Reimsin ja Chartres’n katedraalien kokeminen. Chartres’n tuomiokirkko on mittakaavaltaan fantastisella tavalla inhimillinen, tarkalleen niin suuri, että ihminen voi sen vielä tajuta: siellä koin elämyksen, että kun suljin silmäni, saatoin tuntea koko tilan ihollani, jopa selässäni. Musiikin kanssa käy minulle hyvin usein samalla tavalla. kun musiikki siis sanoakseni saavuttaa minut herkkyydestä herkkyyteen, niin kuulen samassa määrin kuin jätän kuulematta.

  2. (Kurtág, sit. Varga 1990: s.16)

Kristiina Junttu (2003)

jatekokin_mahdollisuudet.html
Kurtag_harjoitus_17_8_06.html