JÁTÉKOK     |      IMPROVISAATIOT     |      PIANOJUMPPAA      |      RAPORTTI  

Sisällys     |     Tausta    |     Kirjat     |     Notaatio   |     Soittotavat     |     Videot     |     Valokuvat     |     Näkökulmia

 
Kokemus, eläytyminen ja motivaatio kulkevat käsikädessä


György Kurtágin Játékok-kokoelma tuo lisää vaihtoehtoja  pianonsoiton  opetukseen. Sen kokonaisvaltainen suhtautuminen lapseen on ajan hermolla juuri nyt, yli kolmekymmentä vuotta ensipainoksensa jälkeen.


Kirjoituksessa esittämäni ajatukset pohjautuvat omiin kokemuksiini soittajana ja opettajana sekä  pitkään opiskeluuni Kurtágin johdolla.


Játékok on mielestäni pedagogisesti merkittävä kokoelma, sisältäen uusia tapoja lähestyä pianonsoiton opetusta. Sen tärkeimpinä ominaisuuksina pidän lapsen luovuuden valjastamista oppimiseen ja  kokonaisvaltaista pianistista näkemystä.   Kurtág käyttää Játékok-kokoelmassaan  perinteisen pianotekstuurin lisäksi moderneja pianonsoittotekniikoita.  Niitä ovat klaviatuurilta soitettavat klusterit ja glissandot.  Näiden nuotintamiseen Kurtág on kehittänyt perinteistä poikkeavan notaation.  Soittoteknisten merkintöjen lisäksi notaatio sisältää ilmaisullisia merkintöjä. 


Lasten ollessa soittoharrastuksensa alkutaipaleella on vaarana, että soittaminen kuormittuu liikaa tietopuolisen aineksen opettelulla. Luova toiminta jää helposti taka-alalle ja uusien taitojen opettelu nousee etualalle. Tämä on lapsen kehityksen kannalta haitallista. Hänelle luova asenne ja leikin maailma ovat itsestään selvyys ja on sääli, jos hän joutuu sopeutumaan aikuisten rationaaliseen ajatteluun heti soittoharrastuksensa alussa.


Rationaalinen ajattelu kuuluu soittamiseen yhtenä sen osa-alueista, mutta jos se muuttuu ainoaksi osa-alueeksi, on luovuus vaarassa. Eräs seikka, joka liittyy läheisesti luovuuteen, on aggressio. Aggressiota kitkemällä tulemme tukahduttaneeksi paljon sellaisia energiavaroja, jotka voisi valjastaa soittamiseen.  Kurkelan mukaan esim. Winnicotin ajattelussa liikkuminen ja aggressio liittyvät toisiinsa. Lähtökohtaisesti aggressio ilmentää Winnicotille elämää. (Kurkela 2004, 135.)


Liikkuminen ja vauhti ovat Játékokissa läsnä. Lapsen kaipuu liikkeelle saa tyydytyksensä kappaleissa, joissa voi heti alkumetreiltä soittaa rajusti ja kovaa tai tuntien itsensä ketteräksi ja villiksi. Soittaja voi loikkia vimmaisesti klaviatuurin päästä päähän ja soittaa laajoja glissandoja koko kehon osallistuessa soittotapahtumaan. Aggression valjastaminen soittamiseen on ensiarvoisen tärkeää. Aggressio tunteena on energian perusta. Jos se kielletään, käy niin, että energiset,  potentiaalisesti hyvin lahjakkaat lapset, useimmiten pojat, jäävät kiltteyden vaatimusten jalkoihin ja siirtyvät muiden harrastusten pariin.


Perinteisten pianokoulujen heikkoutena näen niiden ilmaisullisen  köyhyyden.  Pianokouluissa keskitytään opettelemaan nuotinlukua ja sormitekniikkaa olennaisen, omakohtaisen ilmaisun puuttuessa. Lapset haluavat  ilmaista itseään olemalla mukana tulkinnan rakentumisessa.  Vauhdin hurma, aggressiivisuus ja  erilaiset tunnelmat kiehtovat lapsia, motivoiden heitä viettämään aikaa pianon ääressä.  Soitin muuttuu kiehtovaksi, kun sillä voi ilmaista omia tunnetiloja.


Játékokin kappaleissa tulkinta on läsnä heti alusta.  Lapsen on mietittävä miten  soitetaan.  Lähestymistapa vetoaa lapsen mielikuvitukseen  opettaen häntä ottamaan vastuuta ilmaisustaan. Kappaleita on paljon ja ne ovat hyvin erilaisia.  Klustereiden ja glissandojen käyttö koko klaviatuurin alueelta vapauttavat soittajaa käyttämään koko kehoaan.  Klusterit mahdollistavat  voimakkaasti soittamisen, joka kiinnostaa erityisesti poikia.


Lapsille on luontevaa laajojen liikeratojen käyttö.  Játékokin soittamisessa vaadittavat perusliikeradat ovat lapselle luontaisia.  Varhain omaksutut laajat liikeradat ja kuunteleva soittotapa  luovat vankan perustan vapautuneelle ja luontevalle instrumentin käsittelylle.


Kurtág puhuu opettaessaan paljon kuulemisesta ja kuuntelemisesta. Hän painottaa musiikin resonoinnin tärkeyttä, sen tuntemista koko kehossa ja ympäröivässä tilassa. Tämä on mahdollista kokea hiljentymällä kuuntelemaan musiikin lisäksi myös itseään kokonaisuutena. Kurtág painottaakin tietoista läsnäoloa soittaessa ja harjoitellessa. On oltava tässä ja nyt. Ilmaisua ei saa pakottaa vaan sen täytyy antaa tapahtua luonnollisesti. Tämä vaatii soittajalta tietoista läsnä olemista ja sisäistä virittyneisyyden tilaa.  Soittajan on virittäydyttävä soittamisen ja  kuuntelemisen lisäksi  musiikin kokemiseen.


Játékokin kappaleissa musiikillinen ilmaisu ja soittajan fyysiset liikeradat kietoutuvat yhteen vaikuttaen soittajan kuulemisen ja kuuntelemisen tapaan.  Kurtág venyttää kahden sävelen välissä olevan jännitteen äärimmilleen siirtämällä äänet kauaksi toisistaan, klaviatuurin eri päihin.  Samaan fraasiin liittyvät äänet yhdistetään toisiinsa kietoutuvalla kaarella.  Kaari houkuttelee soittamaan pehmeillä laajoilla liikkeillä, kaartuvien viivojen assosioimalla tavalla. Äänten yhteyden löydyttyä  keho alkaa kuunnella,  äänet ja soittotapa sulautuvat.


Valottaakseni edellä mainittuja ajatuksia esittelen Kurtágin kappaleita yksityiskohtaisemmin. Seuraavat kappaleet soveltuvat kaikenikäisille ja -tasoisille pianisteille.  Niitä ovat konserteissa soittaneet ensimmäisen vuoden oppilaat ja myös maestro Kurtág itse.


Tenyeres-Kämmenillä


Kämmenillä kappaleessa klusteri on peruselementti. Kappale on lyhyt, ytimekäs  ja räjähdysaltis.  Sen hurjuus ja nopeus pakottavat reagoimaan tässä ja nyt. Kesuurojen väliset repliikit argumentoivat puolesta ja vastaan. Mielikuvani kappaleesta on (juuri nyt) seuraavanlainen:


Koen kappaleen tunnelman hyvin aggressivisena. Ensimmäinen klusteri on hyvin vaativa. Sitä seuraa pitkä fermaatti, jonka aikana mietin, miten vastata edellä esitettyyn vaatimukseen. Toinen klusteri vastaa annettuun haasteeseen: seuraa lyhyt fermaatti. Siitä avautuu salamoiva kehitys: ensin kaksi, sitten kolme ja sitten neljä klusteria peräkkäin. Neljän klusterin jälkeinen fermaatti on eteenpäin kaatuva ja täynnä latautunutta tunnetilaa. Tämän jännitteen huipentaa  kaksi klusteria, jotka soitetaan klaviatuurin ääripäistä. Seuraa lyhyt fermaatti, joka on kuin paniikinomainen pysähtyminen rajuuden jälkeen. Ainoa mahdollinen vastaus on piano-dolce, täydellinen suunnanmuutos, joka osoittautuu väliaikaiseksi. Piano-klusterista avautuu hurja crescendo kohti viimeistä forte-klusteria. Koen, että säveltäjä on kirjoittanut lopun kaksoisviivalle fermaatin kuvaamaan sitä aikaa, jota kappaleen rajuuden kokeminen vaatii vielä viimeisen äänen jälkeen.



Säveltäjä pyytää soittamaan klusterit läheltä klaviatuuria. Ohje toimii, koska sointi on osa artikulaatiota ja latautuneisuudessaankin sen tulee olla hyvin kontrolloitu. Äänen rikkoutuessa sointi kadottaa vaativan ilmeensä eikä enää puhuttele. Tässä kappaleessa koen tietoisen sisäisen valmistautumisen merkityksen.  Klusterit kolisevat tyhjää, jos mieli ei ole virittäytynyt.  Teos on ohi puolessa minuutissa. Sisäinen virittäytymisen onnistuessa kokemus on järisyttävä.


Kurtág opettaessaan korostaa sisäisen valmistautumisen ja harjoittelemisen merkitystä käyttäen  seuraavaa vertausta:

 

Sinulla on metsä, jota et tunne ja jonka haluat oppia tuntemaan. Mitä teet? Jos kaadat puut yksitellen, ei metsää enää ole. Mutta jos teet polkuja, opit kulkemaan metsässä ja siitä tulee sinulle ymmärrettävä ja tuttu paikka. Sitten voit joka kerta valita eri reitin määränpäähäsi. Tällöin voit pysyä avoimena musiikin kokemiselle joka päivä uudella tavalla.


Sointi, sointu, ele, fraasi ja muut musiikilliset elementit tulisi tuntea kehossa etukäteen. Soittajan on kuunneltava kehollaan yhtä paljoin kuin korvillaan. Hän  ”näkee ja ajattelee” käsillään, kappale on joka kerta soitettaessa uudenlainen fyysisen  kokemuksen vaikuttaessa kuulemiseen. Játékokin kappaleet vahvistavat tuntumaa mieleen ja kehoon.  Käsivarren tulee tuntea soitettavan äänen resonointi, joka on osa keholla kuulemisen kokemusta.


Kappaletta kannattaa harjoitella ilman ääntä, sekä pianon kannen päällä että pantomiimina (ilman ääntä klaviatuurilla). Kun harjoittelen taputtaen pianon kannen päällä, keskityn erityisesti kuuntelemaan aikaa äänten välissä, josta muodostuu kappaleen jännite.  Pantomiimiharjoittelu avaa tietä jatkuvuuteen. Käsivarret ovat liikkeessä koko ajan. Liikkeet eivät saa rajuudestaan ja nopeudestaan huolimatta muuttua kulmikkaiksi. Lyhyet fermaatit eivät olekaan lepotaukoja vaan ne vaativat jatkoa edellä ilmaistulle.


Usealle opettamalleni lapselle kappale on ollut kokemuksena merkittävä. He ovat kokeneet hurjuuden kiehtovana, mutta myös kiellettynä. Monia on näet kotona (ja varmasti myös pianotunnilla) kielletty rämpyttämästä ja hakkaamasta pianoa.  Klustereiden soittaminen lähestyy  kiellettyä aluetta. Uskaltautuessaan kielletylle alueelle, he huomaavat että kovaa soittamisessakin on erilaisia kvaliteetteja ja sävyjä. 


Virág az ember ...-Ihminen on kukka...


Virág az ember... (Ihminen on kukka...) –kappaleesta on kaksi versiota. A-versio on summittaisesti notatoitu ja B-versio on tarkasti notatoitu.


B –versio  koostuu seitsemästä äänestä keston ollessa parikymmentä sekuntia.  Kurtág on saanut teokseen vangittua olennaisen, sillä harras tunnelma saa lapset pysähtymään. Katkoviivainen legatokaari  osoittaa, mitkä äänet kuuluvat samaan eleeseen. Käsien liikkeet seuraavat kaarien muotoa ja liittävät yhteenkuuluvat äänet pehmeästi yhteen. Legato kulkee äänestä toiseen kehon lävitse. Ajatus edesauttaa äänten välisten jännitteiden kokemista. Kurtág kehottaa vaihtamaan käsien rooleja: oikean käden soittaessa alemmalle ja vasemman ylemmälle viivastolle kirjoitettuja ääniä. Soittotavan muutos vahvistaa jännitteiden kokemusta. Käsien liikkeet vaativat keskittymistä ja vaivannäköä, muuttuen tulkinnalliseksi jännitteeksi.


Kurtág murtaa sekä säveltäessään että opettaessaan totuttuja konventioita: soittotapoja, instrumentin lähestymistä, kädenkäyttöä, muodon käsitettä. Näin syntyvä  murtumispiste tuo uutta ja todellista musiikin kokemukseen. Soittaja joutuu valitsemaan uuden tavan soittaa/kokea/lähestyä musiikkia/. Uusi näkökulma muuttaa kokemuksen. Tietoinen läsnäolo kappaleen äärellä on hänelle ainoa mahdollinen lähtökohta teoksen ymmärtämiseen.


Kappaleesta on myös klusteriversio (ks.esim.B).  Pianissimoklusterisoitossa kädet liikkuvat kuin kuukävelyssä tai hidastetussa filmissä. Liikkeet ovat unenomaisen hitaita, kehon tuntuessa painottomalta. Tärkeää on tuntea liikkeen jatkuvuus ilman pysähdyksiä ja kulmia. Pedaali on alhaalla koko kappaleen ajan, ja viimeisen sävelen jälkeinen kappaleen resonanssi sammutetaan rauhallisesti. Jälkiresonanssin ei tulisi olla pitempi kuin soitettu osuus.


Örökmozgó (talált tárgy) -Ikiliikkuja (löytötavara)


Ikiliikkujassa sävellysmateriaalina on ainoastaan glissandoja,.  Kappale rakentuu kolmesta samankaltaisesta jaksosta ja codasta. Nyanssien avulla kappaleesta rakentuu musiikillisesti mielenkiintoinen, eheä kokonaisuus.  Kappaleen toteuttaminen vaatii huolellista kuuntelemista ja kokonaisvaltaista kehon hallintaa. Oikea käsi soittaa ylöspäiset ja vasen alaspäiset glissandot. Käsien liikeet ovat samankaltaiset kuin glissandojen kaarrokset,  joustavia ja huolella muotoiltuja. Kappaleen tunnelma assosioituu minulla luonnon ääniin: meren aaltojen kohina, tuulen ääni puiden latvoissa, aina pienestä tuulenvireestä myrskyisään puhuriin saakka. Teos hengittää luonnon rytmiä.


Esitysohjeeksi säveltäjä on antanut Vivace, ma sempre tranquillo (eloisasti, mutta koko ajan rauhallisesti).  Jokainen aalto tulisi soittaa huolella loppuun saakka, ne vievät sitä enemmän aikaa mitä suuremmaksi ne kasvavat.  Vivace on läsnä jokaisessa glissandon- liikkeessä ja tranquillo kokonaisten aaltojen hengityksessä.  Säveltäjä on lisännyt merkinnän legato possibile (mahdollisimman hyvin sitoen), viitaten glissandojen muotoiluihin. Niissä suuntaa vaihtavan käden tulee olla ajoissa ja hyvin valmistettuna paikalla. Glissandot siirtyvät kädestä toiseen sitoen, legato. Korvan ja käden yhteistyö on suuntaa vaihtavissa kaarteissa ensiarvoisen tärkeää. Kuuntelun täytyy  seurata musiikin kaarroksia huolella. Erityistä herkkyyttä vaativat hetket, joissa “harmonia” vaihtuu, kun siirrytään mustilta valkeille koskettimille tai päinvastoin.


Lapset ovat ottaneet Játékokin kappaleet innolla vastaan.  He  nauttivat saadessaan käyttää koko kehoa soittamiseen.  Heidän mielikuvituksellisuutensa tarttuu myös opettajaan ja lopputuloksena voi olla hyvinkin hulvattomia esityksiä. Minua koskettaa heidän kykynsä hiljentyä ja pysähtyä.  He pystyvät ilmaisemaan itseään hyvin laajasti, jos heitä rohkaistaan ja autetaan. Mielekäs ja haastava repertuaari on ensiarvoisen tärkeää. Soittamisen motivaatio pysyy yllä  sen avulla. Kun lapsi on motivoitunut hän jaksaa ja haluaa harjoitella. Lopuksi vielä muistutan, ettei Játékok ole pianokoulu. Kuten Kurtág esipuheessaan sanoo:


Tämä kokoelma ei toimi opettajana, eikä se myöskään ole pelkkä kokoelma kappaleita. Se on mahdollisuus kokeiluun ja kokemiseen, ei varsinaiseen pianonsoiton opetteluun.

Soittaminen on nautinto.  Liikkeestä syntyy mielihyvää. Uskalluksesta kasvaa rohkeutta ja huimapäisyyttä. Sen sijaan että haparoiden etsisi oikeita koskettimia ja laskisi rytmejä, täytyy tarpeen vaatiessa olla nopea ja valloittaa koko klaviatuuri heti ensi kohtaamisesta lähtien.



nakokulmia.html
jatekokin_mahdollisuudet.html
 
 

Näkökulmia: Kokonaisvaltaista pianonsoitonopiskelua