JÁTÉKOK     |      IMPROVISAATIOT     |      PIANOJUMPPAA      |      RAPORTTI  

Sisällys     |     Tausta    |     Kirjat     |     Notaatio   |     Soittotavat     |     Videot     |     Valokuvat     |     Näkökulmia

 

JÁTÉKOKIN ERITYISYYS PIANOPEDAGOGISENA KOKOELMANA



György Kurtágin Játékok-kokoelman tärkeimpinä ominaisuuksina pidän oppimisen kokemuksellista lähtökohtaa ja  kokonaisvaltaista pianistista näkemystä.  Lapsille on luontevaa lähestyä soittamista liikkeen avulla. Varhain omaksuttu luonteva ja kuunteleva soittotapa luovat vankan perustan vapautuneelle ja luontevalle instrumentin hallinnalle. Játékokin kappaleissa musiikillinen ilmaisu ja soittajan fyysiset liikeradat kietoutuvat yhteen ja vaikuttavat kuulemisen ja kuuntelemisen tapaan. Kurtág venyttää kahden sävelen välissä olevan jännitteen äärimmilleen siirtämällä äänet kauaksi toisistaan, klaviatuurin eri päihin.  Samaan fraasiin liittyvät äänet yhdistetään toisiinsa kietoutuvalla kaarella.  Kaari houkuttelee soittamaan pehmeillä, laajoilla liikkeillä, kaartuvien viivojen assosioimalla tavalla. Äänten yhteyden löydyttyä  keho alkaa kuunnella, äänet ja soittotapa sulautuvat. Kuulemisesta Kurtág puhuu seuraavassa lainauksessa:


Itse asiassa minulla on sellainen tunne, etten välttämättä kuule pelkästään korvillani enkä näe ainoastaan silmilläni. Lukiolaisvuosina sota-aikana, itsestään-tietoiseksi-tulemisen-kautena, luin Luzelerin taidehistoriasta, että arkkitehtuuri on oikeastaan tilaelämys. Siis sellaista, mikä ympäröi ihmistä, täsmälleen samalla tavalla kuin musiikki tekee. Tämän ajatuksen palautti mieleeni Reimsin ja Chartres’n katedraalien kokeminen. Chartres’n tuomiokirkko on mittakaavaltaan fantastisella tavalla inhimillinen, tarkalleen niin suuri, että ihminen voi sen vielä tajuta; siellä koin elämyksen, että kun suljin silmäni, saatoin tuntea koko tilan ihollani, jopa selässäni. Musiikin kanssa käy minulle hyvin usein samalla tavalla. Kun musiikki siis sanoakseni saavuttaa minut herkkyydestä herkkyyteen, niin kuulen samassa määrin, kuin jätän kuulematta. (Kurtág, sit. Varga 1990: s.16)


Seitsemän perusperiaatetta


Játékokin kappalevalikoima on hyvin monipuolinen. Kokoelmassa on aivan perinteisiä ja toisaalta hyvinkin radikaaleja kappaleita. Olen tiivistänyt Játékok-kokoelman pedagogiset erityispiirteet seitsemäksi pedagogiseksi periaatteeksi. Kaikki pedagogiset periaatteet eivät luonnollisestikaan toteudu kokoelman jokaisen kappaleen kohdalla. Kokoelmalla on kuitenkin niin paljon perinteisistä kokoelmista poikkeavia piirteitä, että perusperiaatteet toteutuvat laajemmalla, kokoelman tasolla.


Pedagogiset periaatteet ovat seuraavat:


  1. 1.Laajojen liikeratojen käyttö. Ihmisen motorinen oppiminen etenee karkeamotorisesta hienomotoriseen (ks. luku  Játékokin kappaleissa käytetään paljon klustereita, glissandoja sekä melodioita, joissa äänet on sijoitettu kauaksi toisistaan. Tällainen laajoja liikkeitä vaativa soitto on aloittelevalle pianistille helpompaa kuin hienomotorinen työskentely. Hienomotorisella työskentelyllä tarkoitan ranteen ja sormien eriytynyttä käyttöä. Játékokin aloitteleville pianisteille suunnatuissa kappaleissa soittamista lähestytään koko kehon liikkeen kautta.


  1. 2.Musiikin monipuolisuus. Kurtág laajentaa Játékokin kappaleilla perinteistä alkeisohjelmistoa juuri uudemman musiikin suuntaan. On tärkeää, että soittaja rohkaistuu heti soittamaan monenlaista musiikkia sekä tuomaan soitossaan esiin mahdollisimman monenlaisia karaktäärejä.


  1. 3.Kehon keskiviivan ylittäminen heti opintojen alussa (käsien ristiin vienti). Tämä vahvistaa soittajan asentokontrollia, eriyttää kehon eri puoliskojen havainnoimista sekä vaikuttaa vakauttavasti tasapainoaistiin. Sekä hienomotorinen että karkeamotorinen työskentely vaativat oikein toteutuakseen hyvää asennonhallintaa. Asennonhallinnan taustalla ovat sekä tasapainotekijät että lihaskuntotekijät.


  1. 4.Koko koskettimiston haltuunotto heti soittoharrastuksen alusta saakka. Soittaja pääsee soittamaan äärimmäisiä rekistereitä heti ensi tutustumisesta instrumenttiin. Pelkoa hyppyjä ja mustia koskettimia kohtaan ei ehdi syntyä. Myöskään kädet eivät ehdi omaksua ”omia alueita” koskettimistolla. 


  1. 5.Ajallisuuden yksilöllinen kokeminen heti alusta. Kurtágin kappaleille on tyypillistä hyvin avoin ajallinen ajattelu, joka ei useinkaan ole sidoksissa perinteiseen metriseen pulssiin. Vapaa ajallinen työskentely houkuttelee soittajaa vahvistamaan omakohtaista suhdettaan soitettavaan musiikkiin ja yksityiskohtien tasolla äänten välisiin jännitteisiin. Aloittelevan soittajan musiikillinen kokemus on luonnollisesti hyvin sitoutunut opettajan tapaan välittää näitä kokemuksia. Omakohtaisen suhteen rakentaminen tulisi kuitenkin aloittaa niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Omakohtaisuus vahvistaa oppilaan kokemusta autonomiasta, jolla taas on merkittävä rooli motivaation muodostumisessa ja ylläpitämisessä.


  1. 6.Äänten välisten jännitteiden luominen ja kokeminen. Musiikillinen ilmaisu ja soittamiseen vaadittavat liikkeet kietoutuvat toisiinsa.  Kurtág kirjoittaa paljon yksiäänisiä kappaleita, joissa melodian äänet on ripoteltu kauas toisistaan, eri rekistereihin ja eri kohtiin koskettimistolla. Kun soittaja pyrkii yhdistämään plastisilla liikkeillä äänet toisiinsa, musiikillinen jännite ja soittamiseen vaadittava liike kietoutuvat yhteen. Soittaja ”kuuntelee koko kehollaan” ja pyrkii löytämään musiikille vastaavan liikkumisen tavan.


  1. 7.Tulkinnan prosessin omaksuminen osaksi kappaleen harjoitusprosessia. Soittajan on alusta saakka mietittävä myös miten  soitetaan, ei ainoastaan, mitä soitetaan. Tulkinnalliseen prosessiin osallistuminen lisää soittajan autonomian tunnetta ja sitä tietä vahvistaa hänen sisäistä motivaatiotaan.


Kehollinen lähestymistapa


Tutkiessani Játékokin kappaleita oppilaitteni kanssa koin, että tämä musiikki ja sen edellyttämät ei-perinteiset soittotavat toivat lapsen lähemmäksi luontevaa kehollista läsnäoloa ja sitä myöten myös lähemmäksi rohkeampaa musisoimista. Heidän uskalluksensa ja riskinottokykynsä kasvoi, eikä pelkoja vääriä ääniä kohtaan ehtinyt syntyä. Myös kehollinen kuuntelu heräsi, kun soittamisessa käytettävät liikkeet olivat suuria ja plastisia.


Játékokin modernit soittotavat mahdollistavat holistisen tavan soittaa pianoa. Holistisella tarkoitan kokonaisvaltaisesta eriytyneeseen kehittyvää, lapsen kokonaisvaltaisen kehonkäytön huomioon ottavaa soittamisen tapaa. Soittamisessa vaadittavat liikkeet opetellaan suuresta pienempään. Kun laajat liikkeet hallitaan, edetään vähitellen hienomotorisempaan soittamisen tapaan. Játékokin alkeiskappaleissa pianoa soitetaan kokonaisvaltaisin liikkein, eikä sormia aluksi käytetä eriytyneesti: kädet liitävät glissandoissa, loikkivat ja pomppivat klustereita soitettaessa koskettimiston päästä päähän. Keskittyminen fokusoituu äänien, eleiden ja äänimaailmojen toteuttamiseen enemmänkin kuin siihen, tehdäänkö jokin oikein. Tämä on mahdollista, koska osa kappaleista on kirjoitettu summittaisella notaatiolla, jossa varsinaisia oikeita ja vääriä ääniä ei edes ole. Kappaleiden tarkoitus on vapauttaa lasta leikkimään soittimella, kokeilemaan rohkeasti soittamisen tapoja ja etsimään erilaisia sointeja.


Kokonaisvaltainen kehonkäyttö on pienille lapsille luontevaa. Heidän hienomotoriikkansa on vasta kehittymässä, mikä rajoittaa usein alkuvaiheen ohjelmistoa. Klustereiden ja glissandojen soitto antaa lapselle kokemuksen liikkeestä ja vauhdista. Hänen tekniikkansa ei rajaakaan ohjelmistoa yksinkertaisiin lastenkappaleisiin, vaan hän voi tutustua koko koskettimistoon heti. Modernien soittotapojen avulla on myös mahdollista kasvattaa koskettimiston hahmotusta. Esimerkiksi harjoituksissa soitetaan sama musiikillinen ele kaikista pianon oktaavialoista. Ensin ne soitetaan klustereina ja sitten c-ääninä. Tämä parantaa sekä koskettimiston topografian hallintaa että soittajan kehonhallintaa. Saman eleen soittaminen koko koskettimiston alueelta haasta soittajan tasapainoa ja käsivarsien hallintaa muuttamalla jatkuvasti kehon tasapainopistettä. Tämä lisää kehonhallintaa ja näin vakauttaa soittoasentoa.


Lapset rakastavat soittaa soittimen ylimpiä ja alimpia ääniä. On pedagogisesti kauaskantoista rohkaista lapsia valloittamaan äärimmäiset rekisterit heti soittamisen alussa. Oppiminen tapahtuu kokeilemalla. Korkeat ja matalat, voimakkaat ja hiljaiset ja kaikki erilaiset äänet ja sävyt poimitaan soittimesta ennen kuin varsinaisesti ”tiedetään”, mistä on kyse.  Piano on maaginen soitin, jota valloitetaan kokonaisvaltaisesti.


Ajallinen horisontti


Kehollisen lähestymistavan lisäksi Kurtágin pianokappaleet avaavat erityisen ajallisen horisontin. Játékokin kappaleissa hiljaisuus on merkittävässä asemassa. Taukoja on paljon ja ne on merkitty monin eri tavoin: erilaisina kesuuroina (pilkkuina) ja fermaatteina.  Useat kappaleet on kirjoitettu ajallisesti vapaasti, ilman tahtiviivoja, useimmiten myös ilman merkittyä, jatkuvaa pulssia. Musiikki koostuu eleistä, joille rakentuu oma sisäinen hierarkiansa. Eleet ovat olemassa suhteessa toisiinsa, ja soittajan päätettäväksi jää, paljonko aikaa ne vaativat ja toisaalta myös paljonko aikaa jää eleiden väliin. Tämä avoin ajallinen ajattelu vaatii rohkeaa heittäytymistä ja tuo mukanaan myös vastuuta. Soittajan on itse päätettävä, miten nuottikuva saadaan soivaksi parhaalla mahdollisella tavalla ja miten äänten väliset jännitteet toteutuvat. 


Játékok-kokoelmassa on myös useita yksiäänisiä kappaleita, joissa melodian äänet on ripoteltu eri kohtiin koskettimistolla. Näissä kappaleissa musiikillinen jännite, eleisiin käytetty aika sekä liike kietoutuvat samaksi soittamisen tavaksi. Soittajan tehtävä on ”herättää henkiin” musiikki eikä vain toistaa jotain jo koettua. Myös keho on osa musiikkia: se kantaa musiikillista ilmaisua ja soittaja ikään kuin sulautuu osaksi musiikkia, jota hän soittaa.



kokonaisvaltaista_pianonsoitonopiskelua.html
kurtag_opettajana.html
 
 

Näkökulmia: Játékokin mahdollisuudet