JÁTÉKOK     |      IMPROVISAATIOT     |      PIANOJUMPPAA      |      RAPORTTI  

Sisällys     |     Tausta    |     Kirjat     |     Notaatio   |     Soittotavat     |     Videot     |     Valokuvat     |     Näkökulmia

 

Játékok: Taustavaikuttajia

Játékokin taustavaikuttajia 


Unkarissa on vahva pedagogisen säveltämisen perinne. Lisztin ajoista saakka ovat monet pianistit säveltänet myös pedagogista materiaalia. Játékok liittyykin vahvasti unkarilaisen pedagogisen säveltämisen perinteeseen. Erityisesti Béla Bartókin (1881-1945) Mikrokosmos on Kurtágille ohittamaton esikuva. Vaikka kokoelmilla on monia yhteisiä piirteitä, on niillä myös eroavuuksia.


Sekä Mikrokosmoksessa että Játékokissa on perinne vahvasti läsnä. Sekä Kurtág että Bártok ovat säveltäneet mm. vanhoja tansseja (esim. Gavotti, Sarabande, Bourree), kunnianosoituksia edesmenneille säveltäjämestareille, koraaleja ja kaanoneja. Kurtágin otsikoiden maailma erottuu kuitenkin Bartókin vastaavasta olemalla hyvin henkilökohtainen ja monitasoinen. Yhteinen piirre on, että molempiin kokoelmiin on kappaleiden lomaan siroteltu harjoituksia.


Näillä kahdella kokoelmalla on paljon myös eroavuuksia. Mikrokosmos etenee järjestelmällisesti, muuttuen asteittain haasta-vammaksi. Játékok on kuitenkin ensisijaisesti vapaa kokoelma kappaleita. Pedagoginen ajatus on läsnä lähinnä ensimmäisessä kirjassa. Muut kirjat vaikeutuvat vähitellen, mutta tämä tapahtuu suhteellisen intuitiivisesti. Kurtág painottaa leikinomaisuutta ja vapautta musisoinnissa, kun taas Bartók on hyvin systemaattinen opettaessaan musiikillisia ja pianoteknisiä taitoja. Játékok on enemmänkin aarreaitta ja seikkailukartta. Sitä voi käyttää myös työpajanomaisena mahdollisuutena säveltäjän sävelkieleen tutustumisessa.


Toinen, harvemmin mainittu esikuva Játékokille oli Sandor Veressin (1907-1992) didaktinen pianomusiikin kokoelma Billegetö muzsikan (Fingerlarks) (1948, suom. Vilkas soittoniekka |Sormimerkkejä]). Sen tarkoitus oli stimuloida lapsia leikkimään nuoteilla ja musiikilla mekaanisen lukemisen sijaan. Veressin tarkoitus oli rohkaista lapsia ilottelemaan soittimen kanssa, kokeilemaan ja kokemaan, vaihtamalla esimerkiksi käsien paikkoja koskettimistolla. Hän myös rohkaisee lapsia soittamaan ”opettajien ja vanhempien selän takana ja kielletyillä tavoilla”. Veressin ideat ovat varmasti vaikuttaneet myös Kurtágin ajatteluun, niin paljon samankaltaisuuksia näiden kahden, eri ikäpolvia edustavan säveltäjän ajattelusta on löydettävissä.


Kurtág kertoo käyttävänsä vapaasti monenlaisia ideoita, joita on keräillyt muilta säveltäjiltä, jo edesmenneiltä tai aikalaisiltaan:


Olen tuskin koskaan hylännyt yhtään ideaa. Joskus idea on teos, joka muistuttaa tyyliltään jotain muuta säveltäjää, esimerkiksi Ferenc Szabóa. Tällöin minulla ei ole vaikeuksia jatkaa ja venyttää ideaa edelleen.  Lopputulos saattaa silloin olla vaikka Hommage à Ferenc Szabó ...tai idea voi kunnianosoituksen sijaan olla myös tuokiokuva, eräänlainen musiikillinen päiväkirja, jossa laitan muistiin, mitä mieleen juolahtaa. (Kurtág, sit. Halász 1998, 13.)


Ehkä juuri sävellysprosessin vaikeus on johdattanut Kurtágin näkemään monenlaiset ajatukset arvokkaina ja uusina mahdollisuuksina. Avoimuus näkyy myös hänen opetuksessaan. Jos hän tuntee oppineensa jotain uutta oppilailtaan, hän ei arkaile sanoa sitä.


Päiväkirjamaisuus ilmenee kappaleiden otsikoinnissa. Edellä mainittujen tervehdysten ja kunnianosoitusten lisäksi siellä on muistoja ja muistokirjoituksia jo edesmenneille ystäville. Lisäksi on musiikilliseen asuun puettuja rakkaiden ihmisten puhelinnumeroita ja teoksia, jotka on sävelletty häihin, hautajaisiin tai näyttelyn avajaisiin. Siellä on tuokiokuvia ja humoristisia välkähdyksiä vaikkapa unkarin kielen oppitunnilta. Usein toistuvia kappaleita ovat Sirató (valituslaulu), Koraali, Valssi, Virág az ember ... -teemaiset (Ihminen on kukka...) kappaleet, Yläsävelleikit, Mikroludit (pienet preludit) vanhat tanssit ja erilaiset intervallitutkielmat. Lista toistuvista otsikoiden aiheista on hyvin laaja. Samannimiset kappaleet muodostavat eräänlaisia teoskategorioita.


Kurtág mainitsee Játékokin tärkeänä taustavaikuttajana olleen (erityisesti ensimmäisessä kirjassa) kollegat Uj Zenei Stúdió’sta (Uuden musiikin studiosta). Studion perusti vuonna 1970 Budapestissa ryhmä, joka koostui säveltäjistä, musikologista ja kapellimestarista. Ryhmän järjestämissä konserteissa ja workshopeissa kuultiin mm. Stockhausenin, Cagen, Wolffin, Feldmanin, Kagelin ja Reichin teosten Unkarin-kantaesityksiä. Lisäksi ryhmän jäsenet sävelsivät uusia teoksia ja pyrkivät edistämään improvisaatiota ja interaktiivisuutta säveltämisen ja esittämisen välille.


Játékokissa näkyy myös Kurtágin kiinnostus gregoriaaniseen lauluperinteeseen. Kiinnostus pohjautuu vuosiin, jotka hän lauloi László Dobszayn johtamassa Schola Hungarica -kuorossa. Myös unkarilainen parlando–rubato-ajatus on syvällä Kurtágin musiikillisessa ajattelussa. Parlando–rubato-musiikki nojaa voimallisesti unkarilaiseen kansanmusiikkiin. Bartók ja Kodaly ovat viljelleet tätä perinnettä teoksissaan.


Kurtágin parlando–rubato-kappaleissa on harvoja tahtiviivoja ja niiden poljento on puheen poljennon kanssa samankaltainen. Rytmin merkintätapa on vapaa. Soittotapa on improvisatorista, ja sisäinen pulssi löytyy suuremmista kokonaisuuksista, enemmänkin kokonaisista fraaseista kuin iskujen välisestä metrisestä ajattelusta. Myös tahtiviivat hahmottavat enemmänkin fraaseja kuin iskutusta.






jatekok_lyhyesti.html
gyorgy_kurtag_biografia_1.html