JÁTÉKOK     |      IMPROVISAATIOT     |      PIANOJUMPPAA      |      RAPORTTI  

Sisällys     |     Tausta    |     Kirjat     |     Notaatio   |     Soittotavat     |     Videot     |     Valokuvat     |     Näkökulmia

 

Játékok: Kolmas kirja


Kolmannessa kirjassa on neljäkymmentäkaksi yksittäistä kappaletta sekä yksi uusi sarja Mikroludeja. Kolmas kirja on ensimmäisestä Játékokin sarjasta taiteellisesti vahvin. Se sisältää suuren määrän mielenkiintoisia ja painokkaita kappaleita, joista löytyy hienoa materiaalia konserttiohjelmiin.


Hommage à -kappaleita kolmannessa kirjassa on runsaasti. Omansa saavat useiden säveltäjien lisäksi monet läheiset ihmiset. Upeita matkoja muiden säveltäjien ilmaisumaailmaan ovat Hommage à Schubert, Musorgski, Scarlatti, Varese sekä useat Farkas Ferenc -kappaleet. Tosin voi hyvinkin olla, että nämä kappaleet kertovat enemmänkin siitä, miten kyseisten säveltäjien maailma vaikuttaa Kurtágiin, tai mitä mielikuvia heidän musiikkinsa hänen mielessään herättää.


Ilman tarkkaa rytmistä notaatiota olevat kappaleet lisääntyvät kolmannessa kirjassa. Näistä hyvä esimerkki on Az elme szabad állat… (Mieli on vapaa eläin …). Tässä kappaleessa manifestoituu Kurtágin yritys vapauttaa rytminkäsittelyä improvisatoriseen suuntaan. Tavoitteena on, että jokainen soittaja voisi löytää oman, orgaanisen rytminsä. Näihin rytmisesti avoimiin kappaleisiin sisältyy myös soittajalle suunnattu vaatimus kestää hiljaisuutta. Tarkoitan tällä sitä, että jokainen ele ja liike saavat suuren merkityksen, kun häly ja touhu suljetaan pois.


Kokoelmassa on useita yksiäänisiä ja yhdellä kädellä soitettavia kappaleita. Näissä terästäytyy soinnillinen ajattelu, koska soittaja ei voi piiloutua usean äänen taakse. Lisäksi fraseeraus ja horisontaalinen ajattelu tulevat ensisijaisiksi.


Joistakin kappaleista on jälleen annettu useampia versioita. Hommage à Schubertista on esimerkiksi kaksi. Näissä on täsmälleen samat äänet ja rytmit, mutta äänet on jaettu käsien soitettavaksi eri tavoilla. Tässä voi tutkiskella sitä, miten sointi muuttuu eri sovituksissa. Ja toisaalta voi harjoituttaa käsiä soittamaan samalla tavalla riippumatta siitä, kumpaa kättä käyttää.


Harjoituksia kolmannesta kirjasta löytyy kaksi. Ensimmäinen on kromaattinen viiden sormen harjoitus. Siinä nopeat viiden äänen (ja viiden sormen) kuviot on limitetty hitaamman kromaattisen asteikon lomaan. Harjoituksen variaatiossa harjoitellaan kromaattisesti kulkevia pieniä sekunteja sekä kolmen ja neljän äänen ryppäitä. Harjoituksen rinnalla on scherzo, jossa on myös kromatiikkaa, mutta klustereiden muodossa. Toinen harjoitus muodostuu kaksoisäänistä. Se on tehty lisäykseksi Bartókin Mikrokosmoksen kappaleeseen numero 66 ja sen harjoituksiin 134-135. Harjoitus sisältää monenlaisia pariääniä erilaisilla artikulaatioilla ja rytmeillä.


Kurtág palaa samojen teemojen äärelle yhä uudestaan ja uudestaan. Yksi näistä teemoista on Sirató  (suom. Valituslaulu). Sirató on yleisnimitys unkarilaiseen kansanmusiikkiin pohjautuvalle sävellystyylille, jota myös Bartók käytti musiikissaan.  Se on karaktääriltään hyvin ekspressiivinen ja väreiltään voimakas ja valittava. Kurtágin valituslaulut (Sirató 1 ja 2: s. 10 ja 38/III) sisältävät molemmat runsaasti kromatiikka. Ne on maalattu voimakkain värein, ja musiikki etenee niissä kouristuksenomaisen tuskaisesti. Sirató (2) löytyy myös nelikätisenä (Játékok 10/VIII) ja kahden pianon versiona (13/IV).


Kolmannen kirjan päättää sarja Mikroludeja: 12 új mikrolúdium (12 uutta mikroludia). Nämä ovat aavistuksen laajempia kuin toisen kirjan vastaavat sarjat. Kappaleet ovat pidempiä, jotkut ovat jopa kokonaisen aukeaman laajuisia. Osilla on omia otsikoita (mm Hommage à Bach ja Hommage à Stockhausen) ja ne ovat itsenäisempiä kuin toisen kirjan vastaavat.



jatekok_2_kirja.html
jatekok_4_ja_8_kirja.html