JÁTÉKOK     |      IMPROVISAATIOT     |      PIANOJUMPPAA      |      RAPORTTI  

Sisällys     |     Tausta    |     Kirjat     |     Notaatio   |     Soittotavat     |     Videot     |     Valokuvat     |     Näkökulmia

 
György Kurtág (s. 1926) on yksi aikamme johtavista säveltäjistä. Hänet tunnetaan myös pitkän linjan opettajana, erityisalueenaan kamarimusiikki. Hän toimi Budapestin Liszt-Akatemian kamarimusiikin professorina liki kolme vuosikymmentä. Säveltäjänä hän ponnahti suuren musiikkiyleisön tietoon vasta 1980-luvulla, vaikka hänen musiikillinen uransa alkoikin vuosikymmeniä aikaisemmin (Halász 1998, 3). Kurtágin musiikille on tyypillistä äärimmäisen pelkistetty ja silti räjähdysmäinen ilmaisuvoima. Sen omin ilme on pienissä muodoissa, välähtävissä hetkissä, joiden voima perustuu siihen, että ne ovat loppuun saakka hiottuja (Nieminen 1990, 14).


Kurtágin musiikissa kuuluvat omintakeisena sekoituksena uuden musiikin avantgardismi, hengenheimolaisinaan erityisesti Karlheinz Stockhausen (1928–2007), John Cage (1912–1992), György Ligeti (1923–2006), Kurtágin unkarilainen perimä, eritoten Béla Bartók (1881–1945) ja Zoltán Kodály (1882–1967) sekä monet muut ilmiöt, jotka pohjautuvat länsimaisen taidemusiikin historiaan. Tästä yhdistelmästä syntyy musiikillinen kieli, joka on yhtä aikaa ennenkuulumatonta ja samalla kovin tuttua. (Halász 1998, 3.)


Vetäytyvän, herkän ja aikaisemmin hyvinkin harvakseltaan säveltäneen Kurtágin ura on ollut kaikkinaista loistoa vailla. Hän on joutunut kohtaamaan vuosikausiakin kestäneen musiikillisen mykkyyden ja sanookin olevansa kiitollinen, että ylipäänsä kykenee säveltämään (Varga 2009, 16). Kuitenkin käy koko ajan yhä ilmeisemmäksi, että Kurtág on yksi vastikään päättyneen vuosisadan suurista säveltäjistä.


Kurtágin useat teokset ovat lukuisien lyhyiden osien muodostamia sarjoja. Yksittäiset osat muodostavat dramaturgisen kokonaisuuden, jonka osien paikkaa olisi mahdoton vaihtaa. Kurtág on sävellystyylissään hylännyt miltei kokonaan perinteiset kehittelyä sisältävät muotoratkaisut. Hänellä on tapana käyttää siellä täällä myös erittäin vapaita, miltei improvisoituja rytmejä. (Halász 1998, 5–10.)


Viime vuosina Kurtágin hahmo on alkanut saada myyttisiä piirteitä. Hänen kieltäytymisensä julkisuudesta on kasvattanut häntä kohtaan tunnettua kiinnostusta. Se, että Kurtág vaikenee itsestään, syventää tarvetta kuunnella, mitä hänen musiikillaan on sanottavana.


tausta.html
jatekok_lyhyesti.html
 
 

Játékok: György Kurtág lyhyesti