Sisällys | Tausta | Kirjat | Notaatio | Soittotavat | Videot | Valokuvat | Näkökulmia
Vetäytyvän, herkän ja aikaisemmin hyvinkin harvakseltaan säveltäneen Kurtágin ura on ollut kaikkinaista loistoa vailla. Hän on joutunut kohtaamaan vuosikausiakin kestäneen musiikillisen mykkyyden ja sanookin olevansa kiitollinen, että ylipäänsä kykenee säveltämään (Varga 2009, 16). Kuitenkin käy koko ajan yhä ilmeisemmäksi, että Kurtág on yksi vastikään päättyneen vuosisadan suurista säveltäjistä.
Kurtágin useat teokset ovat lukuisien lyhyiden osien muodostamia sarjoja. Yksittäiset osat muodostavat dramaturgisen kokonaisuuden, jonka osien paikkaa olisi mahdoton vaihtaa. Kurtág on sävellystyylissään hylännyt miltei kokonaan perinteiset kehittelyä sisältävät muotoratkaisut. Hänellä on tapana käyttää siellä täällä myös erittäin vapaita, miltei improvisoituja rytmejä. (Halász 1998, 5–10.)
Viime vuosina Kurtágin hahmo on alkanut saada myyttisiä piirteitä. Hänen kieltäytymisensä julkisuudesta on kasvattanut häntä kohtaan tunnettua kiinnostusta. Se, että Kurtág vaikenee itsestään, syventää tarvetta kuunnella, mitä hänen musiikillaan on sanottavana.
Játékok: György Kurtág lyhyesti